Hengitys, oletko ikinä kiinnittänyt siihen huomiota?
Keuhkot ovat ihmisen yksi tärkeimmistä elimistä, sillä niiden avulla ihminen saa lisää happea elimistöönsä ja kuljettaa samalla kehossa muodostuvan hiilidioksidin ulos. Kaasujen vaihto suoritetaan keuhkotuuletuksen eli ventilaation avulla, jolloin ilma virtaa keuhkoihin ja niistä ulos. Sisäänhengityksen aikana ilma virtaa keuhkoihin ja päätyy lopulta keuhkorakkuloihin eli alveoleihin, joita ympäröi tiheä hiussuoniverkosto. Happi siirtyy keuhkorakkuloista keuhkojen hiussuoniverkostoon, josta se jatkaa matkaansa sydämeen, joka taas pumppaa runsashappisen veren suureen verenkiertoon eli muualle kehoon. Elintärkeä happi osallistuu ravintoaineiden hapetukseen ja energian tuotantoon.
Keuhkot sijaitsevat rintaontelossa kylkiluiden suojassa. Rintaontelon pohjana on pallea ja kattona kaulan alueen lihaksisto ja luusto.Pallean rooli on hengityksessä merkittävä, sillä supistuessaan se laskeutuu kohti vatsaonteloa, jotta keuhkoille jää enemmän tilaa laajentua. Ulommat kylkivälilihakset laajentavat rintakehää etu- taka- ja sivusuunnissa ja kaulan, niskan ja rintakehän yläosien lihakset laajentavat rintakehää ylöspäin. Rintakehä ja keuhkot liikkuvat hengityksen mukana siis kaikkiin suuntiin.
Me kaikki osaamme hengittää. Se tulee luonnostaan, koska ilman sitä, emme olisi hengissä. Hengitystavalla voi olla kuitenkin vaikutuksia esimerkiksi stressinsäätelyyn, elimistön hapen saantiin, niska-hartiavaivoihin ja päänsärkytaipumukseen. Silloin, kun tehokkaan palleahengityksen sijaan, ihmisen hengitystapa on pinnallinen, eli ihminen käyttää enemmän keuhkojen yläosia sekä rintakehän yläosiin, kaularankaan ja kallonpohjaan kiinnittyviä apuhengityslihaksia vetääkseen ilmaa sisään, hengitys muuttuu melko epätaloudelliseksi. Ilmaa ei saada yhtä tehokkaasti sisään ja nämä apuhengityslihakset joutuvatkin tekemään valtavasti ylimääräistä työtä. Tämä johtaa siihen, että lihakset kiristyvät, väsyvät ja kipeytyvät.
Kuten aikaisemmin mainitsin, apuhengityslihakset kiinnittyvät kaularankaan sekä kallonpohjaan ja näin ollen vaikuttavat muun muassa kaularangan tasolta tulevaan hermotukseen sekä kaularangan asentoon (mm. päänasento siirtyy eteenpäin). Pallean hermotus n. phrenicus lähtee kaularangan kolmannen- viidennen nikaman tasoilta, joten liikerajoitukset kaularangassa, voivat vaikuttaa pallean toimintaan sen hermotuksen kautta. Vagus- eli kiertäjähermo, joka on parasympaattinen hermo ja kehon pisin hermo, tulee ulos kallosta, korvan takana olevan luisen ulokkeen lähettyviltä. Samalle alueelle kiinnittyy päännyökkääjälihas ja vagus -hermo kulkeekin alas kaulaa pitkin lähellä päännyökkääjälihasta, kunnes rintakehän yläosista hermo jatkaa matkaa rintaontelon sisään. Kaulan lihasten ja lihaskalvojen kireydet voivat siis myös vaikuttaa tämän erittäin tärkeän hermon toimintaan. Parasympaattinen hermosto vaikuttaa mm. palautumiseen, rentoutumiseen, ruoansulatukseen ja uneen.
Hengitys voi muuttua pinnalliseksi esimerkiksi työkiireen keskellä, kun toteutamme koneella keskittyneesti työtehtäviämme. Pinnallinen hengitystapa voi jäädä päälle, joten kannattaa työpäivänkin aikana välillä suoristaa itsensä, rentouttaa hartiat ja ottaa muutama tietoinen syvä palleahengitys. Voit tietoisesti tarkkailla hengitystä niin, että laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen käden vatsalle. Ota henkeä sisään ja tunnustele kummassa kädessä hengitys tuntuu enemmän. Ota seuraavaksi henkeä sisään niin, että kuvittelet vetäväsi henkeä ihan keuhkojen alimpiin osiin. Tällöin rintakehän alaosa avautuu ja vatsa pullistuu rennosti ulospäin.
Sisäänhengitys on aina aktiivista, mutta uloshengityksen tulisi tapahtua levossa passiivisesti ilman lihastyötä. Uloshengitys alkaa, kun sisäänhengitykseen tarvittavat lihakset rentoutuvat ja kylkiluut lähtevät painumaan kasaan. Samalla pallea nousee, kun sisäänhengityksen aikana vatsaonteloon kerääntynyt paine työntää sitä ylöspäin. Keuhkot puristuvat kokoon, niiden tilavuus pienenee ja ilma virta ulos keuhkoista. Fyysisessä rasituksessa uloshengityksen on oltava aktiivista eli tarvitaan lihastyötä, jotta ilmaa saataisiin nopeammin ulos keuhkoista. Keskity tietoisen hengityksen aikana rauhalliseen uloshengitykseen. Voit esimerkiksi hengittää sisään laskien kolmeen ja ulos laskien viiteen. Uloshengityksen lopussa tulee normaali tauko, jonka jälkeen uusi sisäänhengitys lähtee automaattisesti. Tietoisella hengityksellä saat laskettua stressitasoja, aktivoitua palleaa ja rentoutettua niska-hartiaseudun lihaksia. Myös elimistö saa enemmän happea, kun käytämme koko keuhkojen kapasiteettia!