Roosa nauha-päivä

Tervehdys!

Tänään 8.10 vietetään Roosa nauha-päivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietämystä rintasyövästä, sekä kerätä rahoitusta syöpätutkimuksiin. Vuodesta 2020 alkaen Roosa nauha - syöpäsäätiö on tukenut myös muiden syöpien tutkimusta. Siksipä tämänkertainen blogi käsitteleekin rintasyöpää, rintasyöpähoitojen jälkeisiä oireita ja tietenkin osteopatiaa.

Näin alkuun sanottakoon, että osteopaatit eivät hoida rintasyöpää! Rintasyövän hoito on siihen erikoistuneiden lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten työtä, ja onneksemme Suomessa he edustavat maailman huippuluokkaa. Osteopaattisella hoidolla voidaan tukea rintasyövän jälkeistä kuntoutumista.

Rintasyöpä on yleisin syöpämuoto naisilla Suomessa. Se yleistyy huomattavasti 45 ikävuoden jälkeen, ja potilaiden keski-ikä taudin toteamishetkellä on noin 60 vuotta. Alle 30- vuotiailla rintasyöpä on harvinainen. Rintasyöpään sairastuu vuosittain noin 5 000 naista ja lähes joka kahdeksas suomalaisnainen sairastuu siihen jossain vaiheessa elämäänsä. Miehillä rintasyöpä on harvinainen ja uusia tapauksia todetaan vuosittain vain parikymmentä.

Usein rintasyövän hoito koostuu leikkaushoidosta, sädehoidosta ja lääkehoidosta. Lääkehoitoihin kuuluvat hormonaaliset hoidot, solunsalpaaja- eli sytostaattihoidot ja vasta-ainehoidot. Syövän laajuus ja ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten eri hoitomuotoja käytetään yhdistelminä tai yksittäisinä. Leikkaus- ja sädehoito ovat paikallisia hoitomuotoja. Lääkehoidoilla vaikutetaan koko elimistöön. Niiden avulla pyritään tappamaan kauempana elimistössä olevat syöpäsolut ja estämään etäpesäkkeiden kehittyminen. Lääkehoitoja käytetään myös jo todettujen etäpesäkkeiden tuhoamiseen.

Yleisimpiä rintasyöpäleikkauksen jälkeisiä oireita ovat mm. kipu, epämukavuus, lymfastrangit, turvotus, yläraajan liikerajoitus ja uupumus. Kivun aste vaihtelee yksilöllisesti. Se voi jatkua jopa vuosia, mutta sen pitäisi lieventyä ajan kuluessa.

Leikkauksen jälkeinen kipu, arpikudoksen muodostuminen ja kivulta suojeleva ryhti voivat johtaa rintakehän etupuolen kudosten lyhentymiseen. Tällaisia kudoksia ovat esimerkiksi rintalihakset, ja niiden lyhentymisestä voi seurata eteentyöntynyt ja depressoitunut hartiarenkaan asento. Sädehoito ja sitä seuraava pehmytkudosfibroosi voivat korostaa tätä virheasentoa. Ajan myötä tästä voi seurata olkapään alueen ongelmia.

Axillary web syndrome (AWS, suomeksi lymfastrangi) on oireyhtymä, jolle on tyypillistä kainalon alueelta alkava kipu saman puolen käsivarteen, olkapäänalueen liikerajoitus, ja selvästi erottuva kudosverkosto kainalon alueella etenkin olkavartta kohottaessa. Kainalon alueella on havaittavissa yksi tai useampi narumainen rakenne, joita kuvataan muun muassa kuminauhamaisiksi, jänteisiksi ja viulunkielimäisiksi. Nämä säikeiset nauhat voivat ulottua kyynärtaipeeseen ja ranteeseen asti. Tyypillisesti lymfastrangeja ilmestyy ensimmäisen kahdeksan viikon aikana kainalon alueen leikkauksen jälkeen. Oireet häviävät 12 viikkoa leikkauksen jälkeen, mutta sitkeää nauhamaisuutta on todettu paljon myöhempäänkin, jopa kaksi vuotta leikkauksen jälkeen. Lymfastrangien etiologiasta ei ole täyttä varmuutta. Niiden uskotaan olevan tukkeutuneita imusuonia tai pinnallisia laskimoita, joiden toiminta on häiriintynyt leikkauksen seurauksena.

Osteopaattien tarjoamalla manuaalisella käsittelyllä voidaan vähentää kudosten liikerajoitusta, esimerkiksi tilanteissa, joissa lihakset ovat lyhentyneet tai faskioiden elastisuus on vähentynyt. Sama pätee lymfastrangeihin. Tällaisella hoidolla on usein myös kipua vähentävä ominaisuus, samalla kun kudostekstuuri ja paikallinen aineenvaihdunta normalisoituu.

Leikkausarpi itsessään muodostaa rajoitteita liikkeelle, ja usein myös kipua. Leikkauksesta seuraavaa arpea voidaan manuaalisella käsittelyllä "ohjata" muodostumaan kudosominaisuuksiltaan kimmoisemmaksi ja kehon voimalinjojen kannalta toimivammaksi. Arven ja sen ympäristön manuaalinen hoito on hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa, mutta kuitenkin vasta kun haava on kunnolla umpeutunut.

Syövän levinneisyydestä riippuen, toisinaan syöpäleikkauksessa joudutaan poistamaan kainalon alueen imusolmukkeita. Tästä voi seurata imunestekierron häiriöitä, jotka yläraajan ja rintakehän alueen turvotuksena. Tämä voi olla ikävä ja elinikäinen vaiva, johon ei valitettavasti ole parantavaa hoitoa. Turvotus muuttuu palautumattomaksi, jos sitä ei hoideta, sillä se korvautuu vähitellen rasvalla ja sidekudoksella. Hoitamattomana se voi johtaa vaikea-asteiseen elefanttitautiin. Turvonnut raaja on myös altis pehmytkudostulehduksille, sillä raajan immuunipuolustus on heikentynyt ja imuteistä vuotaneet neste, ja proteiinit ovat hyvä elatusalusta bakteereille. Turvotusoireiston eteneminen on estettävissä päivittäisellä kompressiohoidolla, esimerkiksi kompressiohihaa käyttämällä. Manuaalinen terapia voi tarjota helpotusta oireeseen, mutta tulokset ovat usein lyhytaikaisia.

Rintasyöpähoitojen jälkeisen kivut vaihtelevat yksilöllisesti. Samoin kivun lähde ja oireileva kudos vaihtelee esimerkiksi leikkaustyypin mukaan. Mikäli leikkaus on vaurioittanut hermoja, voi kivun hoito olla vaikeampaa. Osteopaatti voi haastattelun ja palpaation keinoin tunnistaa oireilevan kudoksen, ja valita sen perusteella sopivat hoitotekniikat, ja näin vähentää asiakkaan kokemaa kipua.

Rintasyövän hoitoennusteeseen vaikuttaa oleellisesti diagnosointivaihe. Mitä aikaisemmin, sitä parempi! Tästä syystä omat rinnat kannattaa tutkia säännöllisesti. Ohessa linkki Tunne rintasi ry:n sivuille, josta löytyy helpot ohjeet kattavaan omatarkkailuun. https://tunnerintasi.fi/rintojen-omatarkkailu/ Mikäli havaitset rinnoissasi mieltäsi askarruttavia löydöksiä, älä epäröi kääntyä lääkäri puoleen.

Mukavaa päivänjatkoa!

- Osteopaatti Toni Enqvist