Ryhti

10.11.2020

Jokaisen ihmisen tapa kannatella itseään on erilainen. Jokaisella on siis omanlaisensa ryhti. Ryhti on dynaaminen prosessi, ei niinkään staattinen tila. Sitä ylläpidetään passiivisen sidekudosten jännityksen ja ajoittaisen lihasjännityksen avulla. Vartalo voi tasapainoilla lyhyitä hetkiä ilman lihasaktiviteettia, mutta samalla se lisää rasitusta nivelsiteille. Koska ranka on luonnollisesti epävakaa, vartaloa estetään kaatumasta pienillä koordinoiduilla lihassupistuksilla, joiden avulla vartalo tuodaan takaisin tasapainoisempaan asentoon. Vartalo etsii automaattisesti painopistettä näiden lihasaktiviteettien avulla.

Seisoma-asennossa lihakset ja nivelsiteet vakauttavat rankaa korjaamalla liikkeestä aiheutuvaa nivelten liikettä. Jos rangan kaaret ovat hyvässä asennossa, tarvitaan erittäin vähäinen määrä lihastyötä säilyttämään asento ja tasapaino. Hyvää asentoa ylläpidetään harvoin pitkiä aikoja, vaikka se on lihastaloudellisesti kannattavaa.

Hyvä ryhti määritellään vakaaksi. Se minimoi rasitusta pehmytkudoksissa ja pyrkii normaaliasennossa mahdollisimman vähäiseen energiankäyttöön. Usein puhutaan luotisuorasta ryhdistä, missä kehon kaikki palikat ovat asettuneet tasaisesti päällekkäin ja mistä aiheutuu keholle vähiten kuormitusta. Voidaan myös samalla sanoa, että tämä on yksi harvinaisimmista ryhdeistä, sillä kuten alussa jo sanottiin, jokaisella on omanlainen ryhtinsä. Harvoin näkee siis täydellistä ryhdin symmetriaa, joten epäsymmetristä asentoa täytyy kompensoida eri tavoin. Ryhdin kompensaatio voi olla kroonista tai akuuttia. Krooninen kompensaatio on esimerkiksi sitä, että toinen jalka on lyhyempi ja akuuttia silloin, kun tapahtuu yhtäkkinen muutos tuki- ja liikuntaelimistöön kuten jalan murtuma. Onnistuneen kompensaation kanssa epäsymmetrisessä asennossa pystyy elämään jopa vuosia. Kompensaatio voi myös hajota, koska toiminnot muualla kehossa ovat saattaneet muuttua. Syynä voi olla esimerkiksi kasaantuva kuormitus, raskaus, äkilliset painonvaihtelut tai erilaisten kenkien käyttäminen, jotka aiheuttavat ärsytystä kudoksissa ja lopulta tuottavat kipua.

Pystysuoraan ryhtiin vaikuttavat muun muassa tukevan pinnan, jalkaterien ja ristiluun koko, muoto ja asento. Rasitus vartalossa voi siis johtua sisäisistä mekanismeista kuten lihasaktiviteetista tai ulkoisista tekijöistä kuten jalkapohjan pinta-alasta. Ristiluun vaikutus ryhtiin on ratkaiseva, koska se on vartalon keskipiste, sekä selkärangan alin kannattaja.

Nykyään istutaan paljon sekä töissä, että vapaa-ajalla. Pitkittynyt istuminen (yli 95% päivästä) aiheuttaa selkäkipuja. Selkäkipuja voidaan vähentää liikkumisella ja asentojen vaihtelulla istuttaessa, koska välilevyjen ravinnonsaanti tulee liikkeestä. Pitkäaikainen istuminen paikallaan estää välilevyjen ravinnonsaantia ja näin aiheuttaa levyjen rappeutumista.

Yksilön tunnistaa kaukaa hänelle ominaisesta ryhdistä. Ryhtiin vaikuttavat muun muassa eri luiden muodot, rangan välilevyt, ristiluu ja sen asento, painopisteen sijainti, kehon paino ja sen jakauma, sekä lihasvoima ja -pituus. Muita fysikaalisia ryhdille ominaisia tekijöitä voivat olla strukturaalinen epäsymmetria tai sairaudet kuten selkärankareuma tai nivelrikko. Psykososiaaliset ryhtiin vaikuttavat tekijät ovat esimerkiksi asioita, joita toistetaan päivittäin, esimerkiksi olkalaukun kanto aina oikealla olalla. Elämäntyyli ja harjoittelu ovat myös psykososiaalisia ryhtiin vaikuttavia tekijöitä. Voimistelijan ryhti tai armeijaryhti ovat varmasti kaikille tuttuja ja mielikuva näistä syntyy melko nopeasti. Kyseessä on kuitenkin hyvin epätaloudellinen tapa seistä. Psykososiaalisia ryhtiin vaikuttavia tekijöitä ovat myös erilaiset psykologiset tilat, esimerkiksi masennus. Masentuneella henkilöllä selkä voi pyöristyä, jonka seurauksena pehmytkudokset lyhentyvät vartalon etupuolella.

Lihasten pituus voi rajoittaa asentoon liittyvää mukautumiskykyä. Teini-ikäisillä ja lapsilla on usein nopeasta kasvusta johtuvat lyhentyneet lihakset, esimerkiksi pohkeissa ja takareisissä. Lihasten pituus vaikuttaa tällöin lantion asentoon, mikä voidaan korjata myöhemmin harjoittelulla ja käsin tehtävällä manipulaatiolla. Lihastonuksella eli lihasjäntevyydellä on myös vahva rooli ryhdin ylläpitämisessä. Esimerkiksi vatsalihasten lihastonukseen vaikuttaa heikentävästi istumatyö, keskivartaloon kertynyt rasva ja vähäinen liikunta.

Ryhtiin vaikuttavat myös peritty rakenne, kasvun aikainen ravinto, nuoruuden aikainen liikuntaharrastus, työ ja liikuntaharrastukset aikuisena, stressi, lihasten oikea aktivoitumisjärjestys ja ikääntyminen.

Nykyisten suositusten mukaan ryhdin parantamista tulisi lähteä hoitamaan sisäisten tuntemusten ja sensomotoriikan kautta, sekä lisäämällä rentoutta. Asennon parantaminen vie aikaa ja näkyvät muutokset eivät ole suuria.

Lähteet:

Middleditch, Alison - Oliver, Jean 2005. Functional anatomy of the spine. Edinburgh: Elsevier

Sammut, Emanuel - Searle-Barnes, Patrick 1998. Osteopathic diagnosis. London: Stanley Thornes.